(Väärin)käsityksiä kurittamisesta

1. ”Olen saanut lapsena selkääni, eikä siitä jäänyt traumoja. Minusta tuli hyvä ihminen.”

Monet ovat selviytyneet kurituksesta huolimatta kunniallisiksi kansalaisiksi. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että vankeusrangaistukseen tuomituilla on usein taustallaan väkivaltainen lapsuus. Sekä käyttäjät että uhrit ovat aikanaan kokeneet kotona käytetyn väkivallan kuritukseksi.

2. ”Lapsi ei tottele, jos häntä ei kuriteta.”

Lapset haluavat yleensä miellyttää vanhempiaan. Pienen lapsen rajoittaminen on mahdollista aikuisen ylivoimalla, jos hän ei muuten tottele. Väkivallan välttämisessä on usein kyse vanhemman itsehillinnästä ja viitseliäisyydestä kärsivällisesti opastaa lasta.

Lasten impulsiivisuus taas edellyttää vanhemmilta valvontaa. Väkivallan käyttö on kielletty.

3. ”Lasta ei saa tietenkään pahoinpidellä, mutta kohtuullinen kuritus on välttämätöntä.”

Rikoslain pahoinpitelyä koskevat pykälät (rl 21. luku 5 §, 6 § ja 7 §) eivät jätä vanhemmille oikeutta käyttää minkäänlaista väkivaltaa lapsiaan kohtaan. Rangaistavaa on tahallinen kivun tai vamman aiheuttaminen. Väkivallan käyttö ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että sen käyttäjä nimittää sitä kuritukseksi. Laki lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta kieltää ruumiillisen kurituksen.

4. ”Pakkohan lasta on kurittaa jos se muuten juoksee vaikka autotielle.”

Väitteeseen kytkeytyy ruumiilliseen kuritukseen ilmeisesti usein johtava väärinkäsitys. Luullaan, että kypsymättömyydestä johtuva impulsiivinen käyttäytyminen tulisi poistaa lapsesta väkivallalla ja sillä pelottelulla. Se on kuitenkin epäoikeudenmukaista ja raakaa.

Pikkulapsi ei voi mitään sille, että ei hahmota ympäristön vaaroja ja on impulsiivinen. Tätä varten lasta on ohjattava, opastettava ja ennen kaikkea valvottava. Kypsyminen ja harkintakyky kehittyvät nopeammin, jos sitä opastetaan ystävällisesti. Pelon ilmapiirissä kasvaminen hidastaa oppimista.

5. ”Lapsi ei opi erottamaan hyvää ja pahaa, jos sitä ei hänelle kurittamalla opeteta.”

Argumentti on täysin virheellinen, sillä valtaosa tavallisista, moraalisesti vastuuntuntoisista ja lainkuuliaisista kansalaisista on onnekseen välttynyt ruumiilliselta kuritukselta.

Sen sijaan vankilatutkimukset ovat osoittaneet, että monien erilaisista rikoksista tuomittujen kasvuympäristö on ollut väkivaltainen. Kuritus on ollut usein olennainen osa lapsuuden väkivaltaa.

6. ”Vapaa kasvatus” johtaa siihen, että lapsista tulee ”mummojen potkijoita.”

Tämä usein toistuva väite sekoittaa toisiinsa monenlaisia asioita. ”Vapaa kasvatus” -termi viittaa piittaamattomaan kasvatuksen irvikuvaan, jossa aikuiset ovat luovuttaneet kaiken vallan lapsille.

Termi tuli käyttöön 1960-luvun keskustelussa englantilaisesta Summerhill-koulusta. Tuolloisessa kontekstissa kyse oli pyrkimyksestä irti autoritaarisesta sanelusta kohti keskustelevampaa kasvatusotetta ja pyrkimystä saada lapset omaksumaan vastuuta itse. Nykyään termillä viitataan tässä yhteydessä harhaanjohtavasti yksinkertaisesti piittaamattomuuteen.

Väkivallaton kasvatus ei tietenkään mitenkään ole ristiriidassa vastuuntuntoisen ja muut huomioon ottavan kasvatuksen ja käytöksen kanssa. Kurituksesta vapaa kasvatus on rajojen asettamista ja välittämistä – ilman väkivaltaa.

7. ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.”

Uskonto on muokannut voimakkaasti suomalaisten moraalikäsityksiä. Vaikka uskonnon osuus suomalaisten elämässä on vähentynyt, ei sen vaikutus ole vähäinen nykyäänkään. Jotkut uskonnon opit elävät voimakkaina yleisissä uskomuksissa ja sanonnoissa.

Maailma on kuitenkin muuttunut paljon Raamatun ajoista. Nykyisin harva on enää valmis hyväksymään väkivaltaa keinona ratkaista kiistoja ja rangaista rikoksia.

Eikö olisi jo aika unohtaa tämäkin väkivaltaa ihannoiva sanonta ja keskittyä Raamatun syvimpään viestiin: lähimmäisenrakkauteen? ” Tehkää toisille niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän” sopii paljon paremmin kasvatukseen.

8. ”On parempi että vanhemmat rakastavat ja kurittavat lasta kuin että he jättäisivät hänet heitteille.”

Tässä rinnastuksessa on tarkoitushakuisesti mainittu vain kaksi huonoa vaihtoehtoa. Mahdollisia kasvatustapoja on muitakin: esimerkiksi se että vanhemmat rakastavat ja huolehtivat lapsestaan ilman väkivaltaa.