Oikeus väkivallattomaan lapsuuteen on jokaisen ihmisen perusoikeus.

”Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus." (J.P.Grant, Unicefin entinen pääsihteeri YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksesta)

"Jolleivät kaikki kansalaiset kunnioita ihmisoikeuksia kotonaan, tavoittelemme turhaan maailmanlaajuista edistystä.” (Eleanor Roosevelt ihmisoikeuksista)

Vuonna 1989 YK:ssa hyväksyttiin Lapsen oikeuksien sopimus (LOS). Sopimuksen mukaan lapsen etu on ensisijaista kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Lapsen etu asetetaan ensisijalle myös suhteessa aikuisiin. Suomessa sopimus tuli voimaan vuonna 1991. Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus.

Lapsen oikeuksien sopimus muutti käsityksiä lapsesta ja lapsen asemasta. Sopimuksen myötä tunnustettiin, maailmanlaajuisesti, että myös lapsi on ihminen yksilöllisine ihmisoikeuksineen.

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan:

• Lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta ihmistä (artikla 1).
• Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä, välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö (artikla 19).
• Vanhemmilla tai muilla lapsesta oikeudellisesti vastuussa olevilla ihmisillä on vastuu, oikeus ja velvollisuus ohjata lasta käyttämään sopimuksessa selvitettyjä oikeuksia (artikla 5).
  

Maailmanlaajuiset ihmisoikeudet voivat toteutua vain silloin, jos niitä kunnioitetaan myös kotona.

Vuonna 1948 annettu YK:n ihmisoikeusjulistus määrittää jokaiselle ihmiselle ikään, rotuun, uskontoon ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta mm. seuraavat perusoikeudet:

• Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.
• Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
• Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.

Ihmisoikeuksien perustana on, että jokaisella ihmisellä on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Yksilön henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kajoaminen on räikeässä ristiriidassa näiden perusoikeuksien kanssa. Luunapit, tukistaminen ja läpsäisyt ovat aina rikos myös ihmisoikeuksia vastaan.

Harmitonta kurittamista ei ole. Tukistaminenkin on rikos.

Suomen perustuslain perusteluissa todetaan, että yksilö tulee perusoikeuksien suojan piiriin syntymänsä
hetkellä ja perusoikeudet kuuluvat hänelle hänen kuolemaansa saakka. Myöskään rikoslain pahoinpitelypykälien muotoilut eivät tee eroa aikuisen ja lapsen välillä: molempien pahoinpitely on yhtä lailla rangaistavaa. Täten ruumiillinen kuritus on aina rikos Suomen perustus- ja rikoslain tarjoamaa yksilönsuojaa vastaan.

Monille tuleekin yllätyksenä että lapsen fyysinen kurittaminen ei ole koskaan perheen sisäinen asia. Alle 15-vuotiaaseen lapseen kohdistunut pahoinpitely on nimittäin aina virallisen syytteen alainen rikos. Rangaistuksen vaatiminen ei siis ole asianomistajan eli uhrin tehtävä, vaan viranomaisilla on aina velvollisuus tutkia tapahtunut ja vaatia asianmukaista, lakiin perustuvaa rangaistusta lapsen kurittajalle. Yksilön fyysinen koskemattomuus on lailla turvattu, eikä sitä muuta uhrin ja tekijän keskinäinen suhde.

Lapsen kurittaminen on aina väärin. Älä lyö lasta.